arvostella

Finés

arvostella
pronunciación (AFI)	[ˈɑ̝rˌʋo̞s̠ˌte̞lˌlɑ̝]
silabación	ar-vos-tel-la
longitud silábica	tetrasílaba
rima	elːɑ

Etimología

Si puedes, incorpórala: ver cómo

Verbo

1

Criticar.

2

Juzgar.

Derivados

Sustantivos

• arvostelu

Conjugación

conjugation of arvostella

Formas personales
Modo indicativo
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	arvostelen	arvostelemme	en arvostele	emme arvostele	1.ª	olen arvostellut	olemme arvostelleet	en ole arvostellut	emme ole arvostelleet
2.ª	arvostelet	arvostelette	et arvostele	ette arvostele	2.ª	olet arvostellut	olette arvostelleet	et ole arvostellut	ette ole arvostelleet
3.ª	arvostelee	arvostelevat	ei arvostele	eivät arvostele	3.ª	on arvostellut	ovat arvostelleet	ei ole arvostellut	eivät ole arvostelleet
pasivo	arvostellaan		ei arvostella		pasivo	on arvosteltu		ei ole arvosteltu
pretérito imperfecto					pluscuamperfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	arvostelin	arvostelimme	en arvostellut	emme arvostelleet	1.ª	olin arvostellut	olimme arvostelleet	en ollut arvostellut	emme olleet arvostelleet
2.ª	arvostelit	arvostelitte	et arvostellut	ette arvostelleet	2.ª	olit arvostellut	olitte arvostelleet	et ollut arvostellut	ette olleet arvostelleet
3.ª	arvosteli	arvostelivat	ei arvostellut	eivät arvostelleet	3.ª	oli arvostellut	olivat arvostelleet	ei ollut arvostellut	eivät olleet arvostelleet
pasivo	arvosteltiin		ei arvosteltu		pasivo	oli arvosteltu		ei ollut arvosteltu
Modo condicional
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	arvostelisin	arvostelisimme	en arvostelisi	emme arvostelisi	1.ª	olisin arvostellut	olisimme arvostelleet	en olisi arvostellut	emme olisi arvostelleet
2.ª	arvostelisit	arvostelisitte	et arvostelisi	ette arvostelisi	2.ª	olisit arvostellut	olisitte arvostelleet	et olisi arvostellut	ette olisi arvostelleet
3.ª	arvostelisi	arvostelisivat	ei arvostelisi	eivät arvostelisi	3.ª	olisi arvostellut	olisivat arvostelleet	ei olisi arvostellut	eivät olisi arvostelleet
pasivo	arvosteltaisiin		ei arvosteltaisi		pasivo	olisi arvosteltu		ei olisi arvosteltu
Modo potencial
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	arvostellen	arvostellemme	en arvostelle	emme arvostelle	1.ª	lienen arvostellut	lienemme arvostelleet	en liene arvostellut	emme liene arvostelleet
2.ª	arvostellet	arvostellette	et arvostelle	ette arvostelle	2.ª	lienet arvostellut	lienette arvostelleet	et liene arvostellut	ette liene arvostelleet
3.ª	arvostellee	arvostellevat	ei arvostelle	eivät arvostelle	3.ª	lienee arvostellut	lienevät arvostelleet	ei liene arvostellut	eivät liene arvostelleet
pasivo	arvosteltaneen		ei arvosteltane		pasivo	lienee arvosteltu		ei liene arvosteltu
Imperativo presente
	positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural
1.ª		arvostelkaamme		älkäämme arvostelko
2.ª	arvostele	arvostelkaa	älä arvostele	älkää arvostelko
3.ª	arvostelkoon	arvostelkoot	älköön arvostelko	älkööt arvostelko
pasivo	arvosteltakoon		älköön arvosteltako

Formas nominales
infinitivo				participio
		activo	pasivo		activo	pasivo
I		arvostella		presente	arvosteleva	arvosteltava
largo I		arvostellakseen1		pasado	arvostellut	arvosteltu
II	inesivo	arvostellessa2	arvosteltaessa	agente	arvostelema4
	instructivo	arvostellen	–	agente negativo	arvostelematon
III	inesivo	arvostelemassa	–	1) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 2) Utilizado en una oración acortada expresando actividad simultánea con la actividad de la oración afirmativa. Puede también ser utilizado con el sufijo posesivo. 3) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 4) No existe en caso de verbos intransitivos. No lo confunda con sustantivos formados con el sufijo -ma/-mä.
	elativo	arvostelemasta	–
	ilativo	arvostelemaan	–
	adesivo	arvostelemalla	–
	abesivo	arvostelematta	–
	instructivo	arvosteleman	arvosteltaman
IV	nominativo	arvosteleminen
	partitivo	arvostelemista
V		arvostelemaisillaan3