viittoa
Finés[editar]
| viittoa | |
| pronunciación (AFI) | [ˈviːt.ːo.ɑ(ʔ)] |
| silabación | viit-to-a |
| longitud silábica | trisílaba |
| rima | iːtːoɑ |
Etimología[editar]
el frecuentativo de viitata
Verbo intransitivo[editar]
Derivaciones[editar]
- Compuestas
- (participio agente viittoma + kieli) viittomakieli
Conjugación[editar]
Conjugación de viittoa
| Formas personales | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Modo indicativo | |||||||||
| presente | pretérito perfecto | ||||||||
| positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
| persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
| 1.ª | viiton | viitomme | en viito | emme viito | 1.ª | olen viittonut | olemme viittoneet | en ole viittonut | emme ole viittoneet |
| 2.ª | viitot | viitotte | et viito | ette viito | 2.ª | olet viittonut | olette viittoneet | et ole viittonut | ette ole viittoneet |
| 3.ª | viittoo | viittovat | ei viito | eivät viito | 3.ª | on viittonut | ovat viittoneet | ei ole viittonut | eivät ole viittoneet |
| pasivo | viitotaan | ei viitota | pasivo | on viitottu | ei ole viitottu | ||||
| pretérito imperfecto | pluscuamperfecto | ||||||||
| positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
| persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
| 1.ª | viitoin | viitoimme | en viittonut | emme viittoneet | 1.ª | olin viittonut | olimme viittoneet | en ollut viittonut | emme olleet viittoneet |
| 2.ª | viitoit | viitoitte | et viittonut | ette viittoneet | 2.ª | olit viittonut | olitte viittoneet | et ollut viittonut | ette olleet viittoneet |
| 3.ª | viittoi | viittoivat | ei viittonut | eivät viittoneet | 3.ª | oli viittonut | olivat viittoneet | ei ollut viittonut | eivät olleet viittoneet |
| pasivo | viitottiin | ei viitottu | pasivo | oli viitottu | ei ollut viitottu | ||||
| Modo condicional | |||||||||
| presente | pretérito perfecto | ||||||||
| positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
| persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
| 1.ª | viittoisin | viittoisimme | en viittoisi | emme viittoisi | 1.ª | olisin viittonut | olisimme viittoneet | en olisi viittonut | emme olisi viittoneet |
| 2.ª | viittoisit | viittoisitte | et viittoisi | ette viittoisi | 2.ª | olisit viittonut | olisitte viittoneet | et olisi viittonut | ette olisi viittoneet |
| 3.ª | viittoisi | viittoisivat | ei viittoisi | eivät viittoisi | 3.ª | olisi viittonut | olisivat viittoneet | ei olisi viittonut | eivät olisi viittoneet |
| pasivo | viitottaisiin | ei viitottaisi | pasivo | olisi viitottu | ei olisi viitottu | ||||
| Modo potencial | |||||||||
| presente | pretérito perfecto | ||||||||
| positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
| persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
| 1.ª | viittonen | viittonemme | en viittone | emme viittone | 1.ª | lienen viittonut | lienemme viittoneet | en liene viittonut | emme liene viittoneet |
| 2.ª | viittonet | viittonette | et viittone | ette viittone | 2.ª | lienet viittonut | lienette viittoneet | et liene viittonut | ette liene viittoneet |
| 3.ª | viittonee | viittonevat | ei viittone | eivät viittone | 3.ª | lienee viittonut | lienevät viittoneet | ei liene viittonut | eivät liene viittoneet |
| pasivo | viitottaneen | ei viitottane | pasivo | lienee viitottu | ei liene viitottu | ||||
| Imperativo presente | |||||||||
| positivo | negativo | ||||||||
| persona | singular | plural | singular | plural | |||||
| 1.ª | viittokaamme | älkäämme viittoko | |||||||
| 2.ª | viito | viittokaa | älä viito | älkää viittoko | |||||
| 3.ª | viittokoon | viittokoot | älköön viittoko | älkööt viittoko | |||||
| pasivo | viitottakoon | älköön viitottako | |||||||
| Formas nominales | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| infinitivo | participio | ||||||||
| activo | pasivo | activo | pasivo | ||||||
| I | viittoa | presente | viittova | viitottava | |||||
| largo I | viittoakseen1 | pasado | viittonut | viitottu | |||||
| II | inesivo | viittoessa2 | viitottaessa | agente | viittoma4 | ||||
| instructivo | viittoen | – | agente negativo | viittomaton | |||||
| III | inesivo | viittomassa | – | 1) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 2) Utilizado en una oración acortada expresando actividad simultánea con la actividad de la oración afirmativa. Puede también ser utilizado con el sufijo posesivo. 3) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 4) No existe en caso de verbos intransitivos. No lo confunda con sustantivos formados con el sufijo -ma/-mä. | |||||
| elativo | viittomasta | – | |||||||
| ilativo | viittomaan | – | |||||||
| adesivo | viittomalla | – | |||||||
| abesivo | viittomatta | – | |||||||
| instructivo | viittoman | viitottaman | |||||||
| IV | nominativo | viittominen | |||||||
| partitivo | viittomista | ||||||||
| V | viittomaisillaan3 | ||||||||