alleviivata

Finés

alleviivata
pronunciación (AFI)	[ˈɑ̝lːe̞ʋiːʋɑ̝t̪ɑ̝]
silabación	al-le-vii-va-ta
longitud silábica	pentasílaba
rima	ɑlːeʋiːʋɑtɑ

Etimología 1

Si puedes, incorpórala: ver cómo.

Verbo transitivo

1

Subrayar.

• Ejemplo: 

  Sinun täytyy alleviivata vain tärkeimmät seikat.→ Tienes que subrayar sólo lo más importante.

Conjugación

Conjugación de alleviivata

Formas personales
Modo indicativo
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	alleviivaan	alleviivaamme	en alleviivaa	emme alleviivaa	1.ª	olen alleviivannut	olemme alleviivanneet	en ole alleviivannut	emme ole alleviivanneet
2.ª	alleviivaat	alleviivaatte	et alleviivaa	ette alleviivaa	2.ª	olet alleviivannut	olette alleviivanneet	et ole alleviivannut	ette ole alleviivanneet
3.ª	alleviivaa	alleviivaavat	ei alleviivaa	eivät alleviivaa	3.ª	on alleviivannut	ovat alleviivanneet	ei ole alleviivannut	eivät ole alleviivanneet
pasivo	alleviivataan		ei alleviivata		pasivo	on alleviivattu		ei ole alleviivattu
pretérito imperfecto					pluscuamperfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	alleviivasin	alleviivasimme	en alleviivannut	emme alleviivanneet	1.ª	olin alleviivannut	olimme alleviivanneet	en ollut alleviivannut	emme olleet alleviivanneet
2.ª	alleviivasit	alleviivasitte	et alleviivannut	ette alleviivanneet	2.ª	olit alleviivannut	olitte alleviivanneet	et ollut alleviivannut	ette olleet alleviivanneet
3.ª	alleviivasi	alleviivasivat	ei alleviivannut	eivät alleviivanneet	3.ª	oli alleviivannut	olivat alleviivanneet	ei ollut alleviivannut	eivät olleet alleviivanneet
pasivo	alleviivattiin		ei alleviivattu		pasivo	oli alleviivattu		ei ollut alleviivattu
Modo condicional
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	alleviivaisin	alleviivaisimme	en alleviivaisi	emme alleviivaisi	1.ª	olisin alleviivannut	olisimme alleviivanneet	en olisi alleviivannut	emme olisi alleviivanneet
2.ª	alleviivaisit	alleviivaisitte	et alleviivaisi	ette alleviivaisi	2.ª	olisit alleviivannut	olisitte alleviivanneet	et olisi alleviivannut	ette olisi alleviivanneet
3.ª	alleviivaisi	alleviivaisivat	ei alleviivaisi	eivät alleviivaisi	3.ª	olisi alleviivannut	olisivat alleviivanneet	ei olisi alleviivannut	eivät olisi alleviivanneet
pasivo	alleviivattaisiin		ei alleviivattaisi		pasivo	olisi alleviivattu		ei olisi alleviivattu
Modo potencial
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	alleviivannen	alleviivannemme	en alleviivanne	emme alleviivanne	1.ª	lienen alleviivannut	lienemme alleviivanneet	en liene alleviivannut	emme liene alleviivanneet
2.ª	alleviivannet	alleviivannette	et alleviivanne	ette alleviivanne	2.ª	lienet alleviivannut	lienette alleviivanneet	et liene alleviivannut	ette liene alleviivanneet
3.ª	alleviivannee	alleviivannevat	ei alleviivanne	eivät alleviivanne	3.ª	lienee alleviivannut	lienevät alleviivanneet	ei liene alleviivannut	eivät liene alleviivanneet
pasivo	alleviivattaneen		ei alleviivattane		pasivo	lienee alleviivattu		ei liene alleviivattu
Imperativo presente
	positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural
1.ª		alleviivatkaamme		älkäämme alleviivatko
2.ª	alleviivaa	alleviivatkaa	älä alleviivaa	älkää alleviivatko
3.ª	alleviivatkoon	alleviivatkoot	älköön alleviivatko	älkööt alleviivatko
pasivo	alleviivattakoon		älköön alleviivattako

Formas nominales
infinitivo				participio
		activo	pasivo		activo	pasivo
I		alleviivata		presente	alleviivaava	alleviivattava
largo I		alleviivatakseen1		pasado	alleviivannut	alleviivattu
II	inesivo	alleviivatessa2	alleviivattaessa	agente	alleviivaama4
	instructivo	alleviivaten	–	agente negativo	alleviivaamaton
III	inesivo	alleviivaamassa	–	1) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 2) Utilizado en una oración acortada expresando actividad simultánea con la actividad de la oración afirmativa. Puede también ser utilizado con el sufijo posesivo. 3) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 4) No existe en caso de verbos intransitivos. No lo confunda con sustantivos formados con el sufijo -ma/-mä.
	elativo	alleviivaamasta	–
	ilativo	alleviivaamaan	–
	adesivo	alleviivaamalla	–
	abesivo	alleviivaamatta	–
	instructivo	alleviivaaman	alleviivattaman
IV	nominativo	alleviivaaminen
	partitivo	alleviivaamista
V		alleviivaamaisillaan3