lopahtaa

Finés

lopahtaa
pronunciación (AFI)	[ˈlo̞ˌpɑ̝hˌt̪ɑ̝ː]
silabación	lo-pah-taa
longitud silábica	trisílaba
rima	opɑhtɑː

Etimología 1

Si puedes, incorpórala: ver cómo.

Verbo intransitivo

1

Acabarse de repente, desaparecer de repente.

Mielenkiintoni vain lopahti.

Simplemente desapareció mi interés.

Palabras relacionadas

Sustantivos

• loppu

Verbos

• loppua, lopettaa

Conjugación

Conjugación de lopahtaa

Formas personales
Modo indicativo
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	lopahdan	lopahdamme	en lopahda	emme lopahda	1.ª	olen lopahtanut	olemme lopahtaneet	en ole lopahtanut	emme ole lopahtaneet
2.ª	lopahdat	lopahdatte	et lopahda	ette lopahda	2.ª	olet lopahtanut	olette lopahtaneet	et ole lopahtanut	ette ole lopahtaneet
3.ª	lopahtaa	lopahtavat	ei lopahda	eivät lopahda	3.ª	on lopahtanut	ovat lopahtaneet	ei ole lopahtanut	eivät ole lopahtaneet
pasivo	lopahdetaan		ei lopahdeta		pasivo	on lopahdettu		ei ole lopahdettu
pretérito imperfecto					pluscuamperfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	lopahdin	lopahdimme	en lopahtanut	emme lopahtaneet	1.ª	olin lopahtanut	olimme lopahtaneet	en ollut lopahtanut	emme olleet lopahtaneet
2.ª	lopahdit	lopahditte	et lopahtanut	ette lopahtaneet	2.ª	olit lopahtanut	olitte lopahtaneet	et ollut lopahtanut	ette olleet lopahtaneet
3.ª	lopahti	lopahtivat	ei lopahtanut	eivät lopahtaneet	3.ª	oli lopahtanut	olivat lopahtaneet	ei ollut lopahtanut	eivät olleet lopahtaneet
pasivo	lopahdettiin		ei lopahdettu		pasivo	oli lopahdettu		ei ollut lopahdettu
Modo condicional
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	lopahtaisin	lopahtaisimme	en lopahtaisi	emme lopahtaisi	1.ª	olisin lopahtanut	olisimme lopahtaneet	en olisi lopahtanut	emme olisi lopahtaneet
2.ª	lopahtaisit	lopahtaisitte	et lopahtaisi	ette lopahtaisi	2.ª	olisit lopahtanut	olisitte lopahtaneet	et olisi lopahtanut	ette olisi lopahtaneet
3.ª	lopahtaisi	lopahtaisivat	ei lopahtaisi	eivät lopahtaisi	3.ª	olisi lopahtanut	olisivat lopahtaneet	ei olisi lopahtanut	eivät olisi lopahtaneet
pasivo	lopahdettaisiin		ei lopahdettaisi		pasivo	olisi lopahdettu		ei olisi lopahdettu
Modo potencial
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	lopahtanen	lopahtanemme	en lopahtane	emme lopahtane	1.ª	lienen lopahtanut	lienemme lopahtaneet	en liene lopahtanut	emme liene lopahtaneet
2.ª	lopahtanet	lopahtanette	et lopahtane	ette lopahtane	2.ª	lienet lopahtanut	lienette lopahtaneet	et liene lopahtanut	ette liene lopahtaneet
3.ª	lopahtanee	lopahtanevat	ei lopahtane	eivät lopahtane	3.ª	lienee lopahtanut	lienevät lopahtaneet	ei liene lopahtanut	eivät liene lopahtaneet
pasivo	lopahdettaneen		ei lopahdettane		pasivo	lienee lopahdettu		ei liene lopahdettu
Imperativo presente
	positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural
1.ª		lopahtakaamme		älkäämme lopahtako
2.ª	lopahda	lopahtakaa	älä lopahda	älkää lopahtako
3.ª	lopahtakoon	lopahtakoot	älköön lopahtako	älkööt lopahtako
pasivo	lopahdettakoon		älköön lopahdettako

Formas nominales
infinitivo				participio
		activo	pasivo		activo	pasivo
I		lopahtaa		presente	lopahtava	lopahdettava
largo I		lopahtaakseen1		pasado	lopahtanut	lopahdettu
II	inesivo	lopahtaessa2	lopahdettaessa	agente	lopahtama4
	instructivo	lopahtaen	–	agente negativo	lopahtamaton
III	inesivo	lopahtamassa	–	1) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 2) Utilizado en una oración acortada expresando actividad simultánea con la actividad de la oración afirmativa. Puede también ser utilizado con el sufijo posesivo. 3) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 4) No existe en caso de verbos intransitivos. No lo confunda con sustantivos formados con el sufijo -ma/-mä.
	elativo	lopahtamasta	–
	ilativo	lopahtamaan	–
	adesivo	lopahtamalla	–
	abesivo	lopahtamatta	–
	instructivo	lopahtaman	lopahdettaman
IV	nominativo	lopahtaminen
	partitivo	lopahtamista
V		lopahtamaisillaan3