sanakirja
Finés[editar]
| sanakirja | |
| pronunciación (AFI) | [ˈs̠ɑ̝ˌnɑ̝ˌk̟irˌjɑ̝] |
| silabación | sa-na-kir-ja |
| longitud silábica | tetrasílaba |
| rima | irjɑ |
Etimología[editar]
Compuesto de sana ("palabra") y kirja ("libro") .
Sustantivo[editar]
| Singular | Plural | |
|---|---|---|
| Nominativo | sanakirja | sanakirjat |
| Genitivo | sanakirjan | sanakirjojen (sanakirjain1) |
| Partitivo | sanakirjaa | sanakirjoja |
| Acusativo | sanakirja | sanakirjat |
| Acusativo 2 | sanakirjan | |
| Inesivo | sanakirjassa | sanakirjoissa |
| Elativo | sanakirjasta | sanakirjoista |
| Ilativo | sanakirjaan | sanakirjoihin |
| Adesivo | sanakirjalla | sanakirjoilla |
| Ablativo | sanakirjalta | sanakirjoilta |
| Alativo | sanakirjalle | sanakirjoille |
| Esivo | sanakirjana | sanakirjoina |
| Traslativo | sanakirjaksi | sanakirjoiksi |
| Abesivo | sanakirjatta | sanakirjoitta |
| Instructivo | sanakirjoin | |
| Comitativo | sanakirjoine (+ sufijo posesivo) | |
| 1 raro, arcaico o poético | ||
- 1
- Diccionario.
Compuestos[editar]
- taskusanakirja: diccionario de bolsillo.
