sanakirja
Finés[editar]
sanakirja | |
pronunciación (AFI) | [ˈs̠ɑ̝ˌnɑ̝ˌk̟irˌjɑ̝] |
silabación | sa-na-kir-ja |
longitud silábica | tetrasílaba |
rima | irjɑ |
Etimología[editar]
Compuesto de sana ("palabra") y kirja ("libro") .
Sustantivo[editar]
Singular | Plural | |
---|---|---|
Nominativo | sanakirja | sanakirjat |
Genitivo | sanakirjan | sanakirjojen (sanakirjain1) |
Partitivo | sanakirjaa | sanakirjoja |
Acusativo | sanakirja | sanakirjat |
Acusativo 2 | sanakirjan | |
Inesivo | sanakirjassa | sanakirjoissa |
Elativo | sanakirjasta | sanakirjoista |
Ilativo | sanakirjaan | sanakirjoihin |
Adesivo | sanakirjalla | sanakirjoilla |
Ablativo | sanakirjalta | sanakirjoilta |
Alativo | sanakirjalle | sanakirjoille |
Esivo | sanakirjana | sanakirjoina |
Traslativo | sanakirjaksi | sanakirjoiksi |
Abesivo | sanakirjatta | sanakirjoitta |
Instructivo | sanakirjoin | |
Comitativo | sanakirjoine (+ sufijo posesivo) | |
1 raro, arcaico o poético |
- 1
- Diccionario.
Compuestos[editar]
- taskusanakirja: diccionario de bolsillo.