eläinkunta
Finés[editar]
| eläinkunta | |
| pronunciación (AFI) | ['e.læin.kun.tɑ] |
| silabación | e-läin-kun-ta |
| longitud silábica | tetrasílaba |
| rima | untɑ |
Etimología[editar]
De eläin (animal) + kunta (reino taxonómico).
Sustantivo[editar]
| Singular | Plural | |
|---|---|---|
| Nominativo | eläinkunta | eläinkunnat |
| Genitivo | eläinkunnan | eläinkuntien (eläinkuntain1) |
| Partitivo | eläinkuntaa | eläinkuntia |
| Acusativo | eläinkunta | eläinkunnat |
| Acusativo 2 | eläinkunnan | |
| Inesivo | eläinkunnassa | eläinkunnissa |
| Elativo | eläinkunnasta | eläinkunnista |
| Ilativo | eläinkuntaan | eläinkuntiin |
| Adesivo | eläinkunnalla | eläinkunnilla |
| Ablativo | eläinkunnalta | eläinkunnilta |
| Alativo | eläinkunnalle | eläinkunnille |
| Esivo | eläinkuntana | eläinkuntina |
| Traslativo | eläinkunnaksi | eläinkunniksi |
| Abesivo | eläinkunnatta | eläinkunnitta |
| Instructivo | eläinkunnin | |
| Comitativo | eläinkuntine (+ sufijo posesivo) | |
| 1 raro, arcaico o poético | ||
- 1 Taxonomía
- El Reino Animalia.
Términos relacionados[editar]
Kasvikunta (Plantae), sienet (Fungi), protoktistit (Protista).