kieliluu
Finés[editar]
| kieliluu | |
| pronunciación (AFI) | [ˈk̟ie̞̯ˌliˌluː] |
| silabación | kie-li-luu |
| longitud silábica | trisílaba |
| rima | ieliluː |
Etimología[editar]
Compuesto de kieli ("lengua") y luu ("hueso")
Sustantivo[editar]
| Singular | Plural | |
|---|---|---|
| Nominativo | kieliluu | kieliluut |
| Genitivo | kieliluun | kieliluiden kieliluitten |
| Partitivo | kieliluuta | kieliluita |
| Acusativo | kieliluu | kieliluut |
| Acusativo 2 | kieliluun | |
| Inesivo | kieliluussa | kieliluissa |
| Elativo | kieliluusta | kieliluista |
| Ilativo | kieliluuhun | kieliluihin |
| Adesivo | kieliluulla | kieliluilla |
| Ablativo | kieliluulta | kieliluilta |
| Alativo | kieliluulle | kieliluille |
| Esivo | kieliluuna | kieliluina |
| Traslativo | kieliluuksi | kieliluiksi |
| Abesivo | kieliluutta | kieliluitta |
| Instructivo | kieliluin | |
| Comitativo | kieliluine (+ sufijo posesivo) |
- 1 Huesos
- Hioides.
