kohtalo

Finés

kohtalo
pronunciación (AFI)	/ˈkox.tɑ.lo/

Etimología

kohta ("punto; lugar; pasaje") + -lo (sufijo nominal)

Sustantivo

1

Destino.

Locuciones

• ~ iva la ironía del destino

Declinación

Declinación de kohtalo  tipo: Kotus type 2 palvelu, no gradation [▲▼]

	Singular	Plural
Nominativo	kohtalo	kohtalot
Genitivo	kohtalon	kohtalojen kohtaloiden kohtaloitten
Partitivo	kohtaloa	kohtaloja kohtaloita
Inesivo	kohtalossa	kohtaloissa
Esivo	kohtalona	kohtaloina
Elativo	kohtalosta	kohtaloista
Ilativo	kohtaloon	kohtaloihin
Adesivo	kohtalolla	kohtaloilla
Adlativo	kohtalolle	kohtaloille
Abesivo	kohtalotta	kohtaloitta
Traslativo	kohtaloksi	kohtaloiksi
Instructivo		kohtaloin
Comitativo		kohtaloineen