tulla

Español

tulla
yeísta (AFI)	[ˈt̪uʝa]
no yeísta (AFI)	[ˈt̪uʎa]
sheísta (AFI)	[ˈt̪uʃa]
zheísta (AFI)	[ˈt̪uʒa]
silabación	tu-lla
acentuación	llana
longitud silábica	bisílaba
rimas	u.ʃa, u.ʝa, u.ʎa, u.ʒa

Forma flexiva

Forma verbal

1

Primera persona del singular (yo) del presente de subjuntivo de tullir.

2

Tercera persona del singular (él, ella, ello; usted, 2.ª persona) del presente de subjuntivo de tullir.

3

Segunda persona del singular (usted) del imperativo de tullir.

Finés

tulla
pronunciación (AFI)	[ˈt̪ulːɑ̝]
silabación	tul-la
longitud silábica	bisílaba
rima	ulːɑ

Etimología 1

Del protourálico *tule-. Compárese el húngaro talál.

Verbo intransitivo

1

Venir.

• Ejemplo: 

  Äitini tuli kotiin.→ Mi madre vino a casa.

Información adicional

• Derivados: tuleva, tuliainen, tulija, tulo, tulos

Conjugación

Conjugación de tulla  tipo: Kotus type 67 tulla, no gradation [▲▼]

Formas no personales (verboides)
Infinitivo 1	tulla tullakse¤
Infinitivo 2	tullen tullessa¤ tultaessa
Infinitivo 3	tulematta tulemasta tulemassa tulemalla tuleman tulemaan tultaman
Infinitivo 4	tuleminen
Infinitivo 5	tulemaisilla¤
Participio presente	tuleva
Participio pasado	tulleet tullut
Participio agente	tulema
Participio negativo
Formas personales
Modo indicativo
	1 sg.	2 sg.	3 sg.	4 sg.	5 sg.	6 sg.
Presente	tulen en tule	tulet et tule	tulee ei tule	tulemme emme tule	tulette ette tule	tulevat eivät tule
Perfecto	olen tullut en ole tullut	olet tullut et ole tullut	on tullut ei ole tullut	olemme tulleet emme ole tulleet	olette tulleet ette ole tulleet	ovat tulleet eivät ole tulleet
Pretérito	tulin en tullut	tulit et tullut	tuli ei tullut	tulimme emme tulleet	tulitte ette tulleet	tulivat eivät tulleet
Pluscuamperfecto	olin tullut en ollut tullut	olit tullut et ollut tullut	oli tullut ei ollut tullut	olimme tulleet emme olleet tulleet	olitte tulleet ette olleet tulleet	olivat tulleet eivät olleet tulleet
Modo condicional
	1 sg.	2 sg.	3 sg.	4 sg.	5 sg.	6 sg.
Presente	tulisin en tulisi	tulisit et tulisi	tulisi ei tulisi	tulisimme emme tulisi	tulisitte ette tulisi	tulisivat eivät tulisi
Perfecto	olisin tullut en olisi tullut	olisit tullut et olisi tullut	olisi tullut ei olisi tullut	olisimme tulleet emme olisi tulleet	olisitte tulleet ette olisi tulleet	olisivat tulleet eivät olisi tulleet
Modo potencial
	1 sg.	2 sg.	3 sg.	4 sg.	5 sg.	6 sg.
Presente	tullen en tulle	tullet et tulle	tullee ei tulle	tullemme emme tulle	tullette ette tulle	tullevat eivät tulle
Perfecto	lienen tullut en liene tullut	lienet tullut et liene tullut	lienee tullut ei liene tullut	lienemme tulleet emme liene tulleet	lienette tulleet ette liene tulleet	lienevät tulleet eivät liene tulleet
Modo imperativo
	―	2 sg.	3 sg.	4 sg.	5 sg.	6 sg.
Presente		tule älä tule	tulkoon älköön tulko	tulkaamme älkäämme tulko	tulkaa älkää tulko	tulkoot älkööt tulko
Perfecto			olkoon tullut älköön olko tullut			olkoot tulleet älkööt olko tulleet
Leyenda: † arcaico, x no normativo, R raro, L literario, PART se usa más como participio, ADJ se usa más como adjetivo, ■ cambio ortográfico, ■ irregularidad