loppua

Finés

loppua
pronunciación (AFI)	[ˈlo̞pˌpuˌɑ̝]
silabación	lop-pu-a
longitud silábica	trisílaba
rima	opːuɑ

Etimología 1

Si puedes, incorpórala: ver cómo.

Verbo intransitivo

1

Acabarse, terminarse (tener un límite físico o temporal).

Milloin toinen maailmansota loppui?

¿Cuándo se acabó la Segunda Guerra Mundial?

Sana kirja loppuu a-kirjaimeen.

La palabra "kirja" se termina con la letra "a".

2

Agotarse (debido al uso).

Palabras relacionadas

Sustantivos

• loppu

Verbos

• lopahtaa, lopettaa

Conjugación

Conjugación de loppua

Formas personales
Modo indicativo
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	lopun	lopumme	en lopu	emme lopu	1.ª	olen loppunut	olemme loppuneet	en ole loppunut	emme ole loppuneet
2.ª	loput	loputte	et lopu	ette lopu	2.ª	olet loppunut	olette loppuneet	et ole loppunut	ette ole loppuneet
3.ª	loppuu	loppuvat	ei lopu	eivät lopu	3.ª	on loppunut	ovat loppuneet	ei ole loppunut	eivät ole loppuneet
pasivo	loputaan		ei loputa		pasivo	on loputtu		ei ole loputtu
pretérito imperfecto					pluscuamperfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	lopuin	lopuimme	en loppunut	emme loppuneet	1.ª	olin loppunut	olimme loppuneet	en ollut loppunut	emme olleet loppuneet
2.ª	lopuit	lopuitte	et loppunut	ette loppuneet	2.ª	olit loppunut	olitte loppuneet	et ollut loppunut	ette olleet loppuneet
3.ª	loppui	loppuivat	ei loppunut	eivät loppuneet	3.ª	oli loppunut	olivat loppuneet	ei ollut loppunut	eivät olleet loppuneet
pasivo	loputtiin		ei loputtu		pasivo	oli loputtu		ei ollut loputtu
Modo condicional
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	loppuisin	loppuisimme	en loppuisi	emme loppuisi	1.ª	olisin loppunut	olisimme loppuneet	en olisi loppunut	emme olisi loppuneet
2.ª	loppuisit	loppuisitte	et loppuisi	ette loppuisi	2.ª	olisit loppunut	olisitte loppuneet	et olisi loppunut	ette olisi loppuneet
3.ª	loppuisi	loppuisivat	ei loppuisi	eivät loppuisi	3.ª	olisi loppunut	olisivat loppuneet	ei olisi loppunut	eivät olisi loppuneet
pasivo	loputtaisiin		ei loputtaisi		pasivo	olisi loputtu		ei olisi loputtu
Modo potencial
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	loppunen	loppunemme	en loppune	emme loppune	1.ª	lienen loppunut	lienemme loppuneet	en liene loppunut	emme liene loppuneet
2.ª	loppunet	loppunette	et loppune	ette loppune	2.ª	lienet loppunut	lienette loppuneet	et liene loppunut	ette liene loppuneet
3.ª	loppunee	loppunevat	ei loppune	eivät loppune	3.ª	lienee loppunut	lienevät loppuneet	ei liene loppunut	eivät liene loppuneet
pasivo	loputtaneen		ei loputtane		pasivo	lienee loputtu		ei liene loputtu
Imperativo presente
	positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural
1.ª		loppukaamme		älkäämme loppuko
2.ª	lopu	loppukaa	älä lopu	älkää loppuko
3.ª	loppukoon	loppukoot	älköön loppuko	älkööt loppuko
pasivo	loputtakoon		älköön loputtako

Formas nominales
infinitivo				participio
		activo	pasivo		activo	pasivo
I		loppua		presente	loppuva	loputtava
largo I		loppuakseen1		pasado	loppunut	loputtu
II	inesivo	loppuessa2	loputtaessa	agente	loppuma4
	instructivo	loppuen	–	agente negativo	loppumaton
III	inesivo	loppumassa	–	1) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 2) Utilizado en una oración acortada expresando actividad simultánea con la actividad de la oración afirmativa. Puede también ser utilizado con el sufijo posesivo. 3) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 4) No existe en caso de verbos intransitivos. No lo confunda con sustantivos formados con el sufijo -ma/-mä.
	elativo	loppumasta	–
	ilativo	loppumaan	–
	adesivo	loppumalla	–
	abesivo	loppumatta	–
	instructivo	loppuman	loputtaman
IV	nominativo	loppuminen
	partitivo	loppumista
V		loppumaisillaan3