aikoa

Finés

aikoa
pronunciación (AFI)	[ˈɑi.ko.ɑ(ʔ)]

Etimología

exactamente esto es un aspecto frecuentativo del verbo no utilizado *ajata < aja- (la raíz genitiva singular de aika, "tiempo") + -ta (sufijo verbal)

Verbo transitivo

1

Ir (a hacer algo), intender (hacer algo), tener la intención (de hacer algo)

• Ejemplo: 

  Mitä aiot tehdä tänä viikonloppuna?→ ¿Qué vas a hacer este fin de semana?

Información adicional

• Derivado: aikomus.
• Cognados: aika, aie, aientaa, aientua, aikailla, aikaistaa, aikaistua, ajastaa, ajoittaa, ajoittua.

Conjugación

Conjugación de aikoa  tipo: Kotus type 52*D sanoa, k-∅ gradation [▲▼]

Formas no personales (verboides)
Infinitivo 1	aikoa aikoakse¤
Infinitivo 2	aikoen aikoessa¤ aiottaessa
Infinitivo 3	aikomatta aikomasta aikomassa aikomalla aikoman aikomaan aiottaman
Infinitivo 4	aikominen
Infinitivo 5	aikomaisilla¤
Participio presente	aikova
Participio pasado	aikoneet aikonut
Participio agente	aikoma
Participio negativo
Formas personales
Modo indicativo
	1 sg.	2 sg.	3 sg.	4 sg.	5 sg.	6 sg.
Presente	aion en aio	aiot et aio	aikoo ei aio	aiomme emme aio	aiotte ette aio	aikovat eivät aio
Perfecto	olen aikonut en ole aikonut	olet aikonut et ole aikonut	on aikonut ei ole aikonut	olemme aikoneet emme ole aikoneet	olette aikoneet ette ole aikoneet	ovat aikoneet eivät ole aikoneet
Pretérito	aioin en aikonut	aioit et aikonut	aikoi ei aikonut	aioimme emme aikoneet	aioitte ette aikoneet	aikoivat eivät aikoneet
Pluscuamperfecto	olin aikonut en ollut aikonut	olit aikonut et ollut aikonut	oli aikonut ei ollut aikonut	olimme aikoneet emme olleet aikoneet	olitte aikoneet ette olleet aikoneet	olivat aikoneet eivät olleet aikoneet
Modo condicional
	1 sg.	2 sg.	3 sg.	4 sg.	5 sg.	6 sg.
Presente	aikoisin en aikoisi	aikoisit et aikoisi	aikoisi ei aikoisi	aikoisimme emme aikoisi	aikoisitte ette aikoisi	aikoisivat eivät aikoisi
Perfecto	olisin aikonut en olisi aikonut	olisit aikonut et olisi aikonut	olisi aikonut ei olisi aikonut	olisimme aikoneet emme olisi aikoneet	olisitte aikoneet ette olisi aikoneet	olisivat aikoneet eivät olisi aikoneet
Modo potencial
	1 sg.	2 sg.	3 sg.	4 sg.	5 sg.	6 sg.
Presente	aikonen en aikone	aikonet et aikone	aikonee ei aikone	aikonemme emme aikone	aikonette ette aikone	aikonevat eivät aikone
Perfecto	lienen aikonut en liene aikonut	lienet aikonut et liene aikonut	lienee aikonut ei liene aikonut	lienemme aikoneet emme liene aikoneet	lienette aikoneet ette liene aikoneet	lienevät aikoneet eivät liene aikoneet
Modo imperativo
	―	2 sg.	3 sg.	4 sg.	5 sg.	6 sg.
Presente		aio älä aio	aikokoon älköön aikoko	aikokaamme älkäämme aikoko	aikokaa älkää aikoko	aikokoot älkööt aikoko
Perfecto			olkoon aikonut älköön olko aikonut			olkoot aikoneet älkööt olko aikoneet
Leyenda: † arcaico, x no normativo, R raro, L literario, PART se usa más como participio, ADJ se usa más como adjetivo, ■ cambio ortográfico, ■ irregularidad