rikkoa

Finés

rikkoa
pronunciación (AFI)	[ˈrik.ːo.ɑ(ʔ)]

Etimología

Si puedes, incorpórala: ver cómo

Verbo transitivo

1

Romper, hacer añicos algo.

~ välinsä + genitivo + kanssa romper (sus relaciones) con alguien

2

~ ennätys batir un récord

3

~ lakia infringir la ley

4

~ lupauksensa faltar a su promesa

Verbo intransitivo

5

(+ partitivo + vastaan) Conculcar, transgredir.

~ hyviä tapoja vastaan transgredir contra los modales

Palabras relacionadas

Sustantivos

• rike, rikko, rikos

Verbos

• rikkoutua

Conjugación

Conjugación de rikkoa  tipo: Kotus type 52*A sanoa, kk-k gradation [▲▼]

Formas no personales (verboides)
Infinitivo 1	rikkoa rikkoakse¤
Infinitivo 2	rikkoen rikkoessa¤ rikottaessa
Infinitivo 3	rikkomatta rikkomasta rikkomassa rikkomalla rikkoman rikkomaan rikottaman
Infinitivo 4	rikkominen
Infinitivo 5	rikkomaisilla¤
Participio presente	rikkova
Participio pasado	rikkoneet rikkonut
Participio agente	rikkoma
Participio negativo
Formas personales
Modo indicativo
	1 sg.	2 sg.	3 sg.	4 sg.	5 sg.	6 sg.
Presente	rikon en riko	rikot et riko	rikkoo ei riko	rikomme emme riko	rikotte ette riko	rikkovat eivät riko
Perfecto	olen rikkonut en ole rikkonut	olet rikkonut et ole rikkonut	on rikkonut ei ole rikkonut	olemme rikkoneet emme ole rikkoneet	olette rikkoneet ette ole rikkoneet	ovat rikkoneet eivät ole rikkoneet
Pretérito	rikoin en rikkonut	rikoit et rikkonut	rikkoi ei rikkonut	rikoimme emme rikkoneet	rikoitte ette rikkoneet	rikkoivat eivät rikkoneet
Pluscuamperfecto	olin rikkonut en ollut rikkonut	olit rikkonut et ollut rikkonut	oli rikkonut ei ollut rikkonut	olimme rikkoneet emme olleet rikkoneet	olitte rikkoneet ette olleet rikkoneet	olivat rikkoneet eivät olleet rikkoneet
Modo condicional
	1 sg.	2 sg.	3 sg.	4 sg.	5 sg.	6 sg.
Presente	rikkoisin en rikkoisi	rikkoisit et rikkoisi	rikkoisi ei rikkoisi	rikkoisimme emme rikkoisi	rikkoisitte ette rikkoisi	rikkoisivat eivät rikkoisi
Perfecto	olisin rikkonut en olisi rikkonut	olisit rikkonut et olisi rikkonut	olisi rikkonut ei olisi rikkonut	olisimme rikkoneet emme olisi rikkoneet	olisitte rikkoneet ette olisi rikkoneet	olisivat rikkoneet eivät olisi rikkoneet
Modo potencial
	1 sg.	2 sg.	3 sg.	4 sg.	5 sg.	6 sg.
Presente	rikkonen en rikkone	rikkonet et rikkone	rikkonee ei rikkone	rikkonemme emme rikkone	rikkonette ette rikkone	rikkonevat eivät rikkone
Perfecto	lienen rikkonut en liene rikkonut	lienet rikkonut et liene rikkonut	lienee rikkonut ei liene rikkonut	lienemme rikkoneet emme liene rikkoneet	lienette rikkoneet ette liene rikkoneet	lienevät rikkoneet eivät liene rikkoneet
Modo imperativo
	―	2 sg.	3 sg.	4 sg.	5 sg.	6 sg.
Presente		riko älä riko	rikkokoon älköön rikkoko	rikkokaamme älkäämme rikkoko	rikkokaa älkää rikkoko	rikkokoot älkööt rikkoko
Perfecto			olkoon rikkonut älköön olko rikkonut			olkoot rikkoneet älkööt olko rikkoneet
Leyenda: † arcaico, x no normativo, R raro, L literario, PART se usa más como participio, ADJ se usa más como adjetivo, ■ cambio ortográfico, ■ irregularidad